• Hyppää ensisijaiseen valikkoon
  • Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen
Sotainvalidien Veljesliitto

Sotainvalidien Veljesliitto

Sotainvalidien Veljesliitto – Krigsinvalidernas Brödraförbund ry. on sotainvalidien itsensä Jyväskylässä 18.8.1940 perustama sotavammaisten huolto-, etu- ja veljesjärjestö. Sotainvalidien tukena ympäri Suomea on liiton 18 piiriä ja yksi piiri Ruotsissa.

MENUMENU
  • Sotainvalidien Veljesliitto
    • Avustajatoiminta
      • Avustajaksi?
      • Asiakkaaksi?
    • Sotainvalidityö
      • Tukijäsenyys
      • Veljesliiton toiminnan ja talouden suuntaviivat vuosille 2021-2023
      • Toimintakertomukset
      • Osastoille aineistoa
        • Osastojen ja piirien mallisäännöt, liiton säännöt
        • Tietoja puolisojäsenyydestä
        • Lomakkeet
        • Arkistointiopas
        • Luettelo arkistoista
        • Osaston purkautuminen
        • Purkautuneen osaston lippu
    • Sotainvalidien perinnetyö
      • Sotainvalidien Perinnejärjestö
        • Perinneyhdistykset
        • Säännöt
      • Sotainvalidipäivä 18. elokuuta
      • Tammenlehvän Perinneliitto
        • Veteraanipäivän historiaa
      • Tuki- ja perinnesäätiö
    • Veljesliiton historiaa
      • Työtä sodassa vammautuneiden hyväksi
      • Sotainvalidit kertovat
      • Talvisota 80
    • På svenska
      • Intressebevakning: Understöd för uppvärmnings- och övriga kostnader
      • Ledaren: Medlemmarna kommer i första hand när man bereder förändringar
    • Liiton organisaatio
    • Extranet
    • Ajankohtaista
  • Korvaukset
    • Korvausmuodot
      • Elinkorko, omaiskorotus ja erityinen haitta
      • Hoito- ja sairausturva
      • Asunnon muutostyöt
      • Kotihoito ja sen tukimuodot
      • Täydennyskorko
      • Sotainvalidien kuntoutus
    • Hakeminen ja muutoksenhaku
      • Korvausten hakeminen
      • Muutoksenhaku päätöksiin
      • Valtiokonttori ja vakuutusoikeus
    • Neuvontaa sotainvalideille
      • Neuvontapalvelu
      • Asuntojen korjausneuvonta
    • Kuoleman jälkeen
      • Hautausapu
      • Huoltoeläke ja lisähuoltoeläke
      • Kertakaikkinen korvaus
    • Prosenttirajat
    • Leskille ja puolisoille
    • Veljes- ja sairaskodit
  • Sotainvalidi-lehti
    • Sotainvalidi 2023
    • Vuoden 2022 lehdet
    • Vuoden 2021 lehdet
    • Vuoden 2020 lehdet
    • Vuoden 2019 lehdet
    • Vuoden 2018 lehdet
    • Vuoden 2017-2010 lehdet
    • Erikoisjulkaisut
  • Yhteystiedot
    • Keskustoimiston yhteystiedot
    • Piiritoimistot
    • Kunniamerkkipalvelu
      • Usein kysyttyjä kysymyksiä kunniamerkeistä
    • Veljes- ja sairaskodit
    • Perinneyhdistykset
    • Yhteistyötahoja

Osa 6 – Sotavammaisten huollon järjestäminen talvisodan jälkeen

25.6.2020 by Sotainvalidien veljesliitto

Paleltunutta jalkaa hoidetaan Kuhmossa jsp:ssä 1940

Kun sotainvalidit alkoivat päästä talvisodan jälkeen kotiin sotasairaaloista ja toipilaskodeista, huomattiin, että sodassa vammautuneiden sairaalahoidon jälkeinen huolto oli puutteellisesti järjestetty. Puolustusvoimien lääkintähuolto oli ennen talvisotaa hyvin suunniteltu ja se käynnistettiin jo ylimääräisten kertausharjoitusten (YH) aikana. 

Talvisodassa vammautuneiden jälkihuolto perustui vuoden 1938 sotatapaturmalakiin, joka oli säädetty ajatellen rauhanajan nuoria naimattomia varusmiehiä. Lain nojalla myönnetyt korvaukset osoittautuivat aivan riittämättömiksi. Elinkustannusten noustessa alkoi kaatuneiden omaisten ja monien sotainvalidien tilanne käydä sietämättömäksi, mikä ilmeni muun muassa tapaturmatoimistolle saapuneista lukuisista katkerista kirjeistä.

Paleltunutta jalkaa hoidetaan Kuhmossa jsp:ssä 1940
Paleltunutta jalkaa hoidetaan JSP:ssä Kuhmossa. Res.lääk.ltn. Karjalainen ja vänr. Vilmo. Kuhmo 6.2.1940

Sotasairaalassa olevat ja toipilaat saivat puolustusvoimilta yhä päivärahaa ja heidän perheensä sotakuukausipalkkaa. Mutta kun palvelukseen kelpaamaton sotainvalidi vapautettiin puolustusvoimien palveluksesta, loppui myös päivärahan ja sotakuukausipalkan maksu. Sotavammaiset ja heidän omaisensa jäivät suurelta osin väliaikaisen vapaaehtoishuollon varaan. Tässä tilanteessa olivat sukulaisten apu ja vapaaehtoisjärjestöjen avustukset varsinkin vaikeavam­maisille sotainvalideille ainoa tulonlähde. Kun sotainvalidit lopulta saivat korvauspäätöksiä, osoittautuivat summat niin pieniksi, etteivät ainakaan perheelliset sotainvalidit tulleet niillä toimeen.                  

Talvisota herätti sosiaalista vastuuta ja sodan uhreista huolehtiminen koettiin kansalliseksi kunnia-asiaksi. Monet kansalaisjärjestöt aloittivat humanitaarisen työn sotainvalidien ja muiden sodasta kärsineiden hyväksi jo talvisodan aikana ja heti sen jälkeen. Työhön osallistuivat kaikki yhteiskuntapiirit. Useiden alkuperäisiltä tavoitteiltaan erilaisten järjestöjen samanaikainen mukanaolo sotainvalidihuollossa aiheutti kuitenkin suunnittelemattomuutta ja toiminnan päällekkäisyyttä. Jossakin määrin esiintyi kilpailua arvovallasta ja jopa kiistaa kansalaisten lahjoittamista varoista.

Lotta Svärd -järjestön keskusjohtokunta päätti jo YH:n aikana auttaa reserviläisten perheitä ja muita sodan johdosta avun tarpeeseen joutuneita. Lottien paikallisosastot toimivat talvisodan aikana myös ensimmäisenä sotainvalidihuollon vapaaehtoisena kenttäverkostona. Lottien ohella sotainvalidityöhön osallistui eri puolilla maata myös muiden naisjärjestöjen jäseniä.

Myös Suomen Punainen Risti ja sen piirit aloittivat sotainvalidien avustamisen jo sodan aikana. Järjestöllä olikin siihen hyvät mahdollisuudet, sillä se oli saanut tähän tarkoitukseen huomattavia lahjoituksia kotimaasta ja ulkomailta. SPR:llä oli aikaisempaa kokemusta vapaussodan invalidien huollosta. Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvaliidien Liitto aloitti oman sotainvalidihuoltonsa niin ikään jo sodan kuluessa. Liitto oli perustamisestaan lähtien pyrkinyt saamaan kaikki invalidit vammautumisen tavasta riippumatta yhteisen keskusliiton piiriin.

Välirauhan aikana tuli sotainvalidityöhön mukaan useita järjestöjä, jotka pystyivät kyllä tehokkaasti hankkimaan tarvittavia varoja, mutta kykenivät huonosti yksilölliseen huoltotyöhön. Lotta Svärd -järjestön koko maan kattava kenttäorganisaatio sen sijaan soveltui hyvin tällaiseen sotainvalidihuoltoon. Monet järjestöt käyttivätkin avustustoiminnassaan lottien organisaatiota hyväkseen. Ensimmäisenä Lotta Svärd -järjestön puoleen kääntyi SPR oman sotainvalidihuoltotyönsä järjestämiseksi. Se pyysi jokaista lottaosastoa nimeämään yhdyslotan sotainvalidien ja SPR:n invalidikanslian välille. Yhdyslotan tehtäviin kuului antaa tietoja paikkakunnan apua tarvitsevista sotainvalideista sekä auttaa sotainvalideja avustusanomusten laatimisessa ja hakemuksen tueksi tarvittavien tietojen hankkimisessa.

Puheenjohtajansa marsalkka Mannerheimin määräyksestä SPR perusti suuren invalidikomitean, jonka käytettäväksi Mannerheim antoi kaikki hänelle uskotut ja sotainvalidihuoltoon lahjoitetut varat. Hän suositteli sotainvalideille annettavaksi suurehkoja kertakaikkisavustuksia (perusavustuksia), joiden tavoitteena oli pysyvällä tavalla turvata sotavammaisen tulevaisuus. Tässä tilanteessa sotainvalidit tarvitsivat kuitenkin kipeämmin pienempiä tilapäisavustuksia turvaamaan päivittäisen elannon. SPR pyrki hankkimaan sotainvalideille työpaikkoja ja järjesti sotainvalideille ammattikoulutusta.

Sotainvalidihuollon keskittäminen

Talvisodan jälkeen valtiovalta pyrki pikaisesti korjaamaan sotainvalidien huollossa ilmenneitä puutteita. Professori Fabian Langenskiöld oli talvisodan päätyttyä keskustellut sosiaaliministeri K.A. Fagerholmin kanssa sotainvalidien auttamisesta. Keskustelut johtivat huhtikuussa 1940 Sotainvaliidikomitean asettamiseen Langenskiöldin johdolla. Komitean tehtävänä oli tehdä kiireellisesti ehdotuksia korvauslainsäädännön muuttamiseksi sekä sotainvalidien ja heidän omaistensa huollon järjestämiseksi. Samanaikaisesti asetettiin myös sotatapaturmakomitea laatimaan ehdotuksen sotavammakorvausten korvausperusteiden yhdenmukaistamiseksi sekä korotta­miseksi.

Sotainvaliidikomitea päätyi vaihtoehtoon, jossa sotainvalidihuolto olisi keskitetty uuteen, tätä tarkoitusta varten perustettavaan organisaatioon, säätiöön, jossa jokaisella sotainvali­dityöhön osallistuvalla järjestöllä olisi valtion rinnalla määräämis- ja toimivalta. Komitean mietintöön liitettiin SPR:n sairaalan ylilääkärin professori Simo Brofeldtin eriävä mielipide, jossa ehdotettiin sotainvalidien huollon keskittämistä jonkin olemassa olevan järjestön (SPR) ympärille.

Ruotsin Punaisen Ristin henkilökunta saa ensimmäiset potilaansa Savonlinnassa.
Ruotsin Punaisen Ristin Savonlinnan sairaala vastaanottaa ensimmäiset potilaansa. 2.1.1940

Tässä tilanteessa Suomessa oli sotainvalidien huollosta kaksi toisistaan eriäväänäkökantaa. Näkemyserot tulivat esille kahden vaikuttajahenkilön – kahden professorin – vastakkaisissa mieli­piteissä. Professori Fabian Langenskiöld edusti johtamansa Sotainvalii­dikomitean kantaa, jonka mukaan huolto on keskitettävä uuteen organi­saatioon, Invalidisäätiöön, joka huolehtisi ensisijaisesti sotavammaisille tarkoitettujen hoito- ja ammattioppilaitosten rakentamisesta, mutta ratkaisisi samalla kaikkien vammaisten huoltokysymykset myös tulevaisuudessa. Professori Simo Brofeldtin näkemyksen mukaan sotavammaisten huolto on hoidettava mahdollisimman nopeasti erityiskysymyksenä ryhtymättä perustamaan suuria laitok­sia. Hänen mielestään oli investoitava ihmisiin eikä laitoksiin.

Perimmiltään jo tässä ensimmäisessä, viime sotien invalidien huol­losta käydyssä kamppailussa oli kyse valinnasta sotainvalidien erityishuollon tai yleisen invalidihuollon välillä. Invalidisäätiö-hanke, jota tukivat sosiaaliministeriö ja siviili-invalidit, olisi merkinnyt sotainvalidihuollon sulauttamista tulevaisuudessa valtion yleiseen invalidihuoltoon. Säätiön tarkoitushan oli keskittyä hoitolaitoksissaan siviili-invalidien huoltoon sen jälkeen, kun talvisodan invalidit eivät enää olisi tarvinneet apua.

Säätiön vastustajat korostivat sotainvalidien huollon aatteellista velvoitetta. Isänmaan tehtävissä vammautuneiden oli saatava parasta mahdollista hoitoa. Sotavammaiset oli hoidettava viivyttelemättä ja tehokkaasti käyttäen apuna erityisesti heitä varten tarkoitettua huoltojärjestelmää. Tätä näkemystä edustivat Puolustusvoimat ja marsalkka Mannerheim sekä SPR, Lotta Svärd ja Vapausodan Invaliidien Liitto.

Keskitetty järjestelmä ei toteutunut ja hajanaisuus sotainvalidihuollossa jatkui. Elokuussa 1940 kaatuneiden omaisille ja sotainvalideille maks­ettavia korvauksia nostettiin 25 prosentilla, mutta se ei vielä ratkaissut sotainvalidien toimeentulo-ongelmia. Järjestöjen yhteistoiminnan puut­teet tulivat myöhemmin esil­le jatkosodan aikana, jolloin keskittämisessä vihdoin onnistuttiin puolustusvoimien painostuksesta ja sotainvalidien oman järjestön avulla. Hajanaisuus sotainvalidihuollossa synnytti tarpeen sotainvalidien oman järjestön perustamiselle, mikä tapahtuikin elokuussa 1940.

Markku Honkasalo

(artikkeli on julkaistu Sotainvalidi-lehdessä 2/2020)

Facebooktwitterlinkedinmail

Talvisota 80,  Veljesliitto 80

Ensisijainen sivupalkki

Veljesliitto 80

Sotainvalidien Veljesliitto täyttää 81 vuotta – katso video!

Veljesliitto perustettiin 81 vuotta sitten – juhlalehti kuljettaa läpi sotainvalidien historian

Sotainvalidityön kahdeksan vuosikymmentä

Sotainvalidien Veljesliitolle arvovaltaiset onnittelut

Osa 6 – Sotavammaisten huollon järjestäminen talvisodan jälkeen

Veljesliiton ensiaskeleet – vammautuneet halusivat oman järjestön

Invalidisäätiö ja Sotainvalidien Veljesliitto täyttävät 80 vuotta

Veljesliitto koulutti opaskoiria kolme vuosikymmentä – 29.4. vietetään kansainvälistä opaskoirapäivää

Osa 5 – Talvisodassa vammautuneet

Sodassa vammautuneiden tukena 80 vuotta

Lisää Veljesliiton artikkeleita..

Talvisota 80

Osa 6 – Sotavammaisten huollon järjestäminen talvisodan jälkeen

Osa 5 – Talvisodassa vammautuneet

Osa 4 – Talvisodan ensimmäiset sotainvalidit

Osa 3 – YH ja lääkintähuollon organisointi joukko-osastoihin

Osa 2 – Puolustusvoimien lääkintähuollon suunnittelu sodan varalta

Osa 1 – Sotatapaturmalainsäädäntö ennen talvisotaa

Footer

Sotainvalidien Veljesliitto

Käyntiosoite: Junailijanaukio (7. krs), Helsinki
Postiosoite: Ratavartijankatu 2 A, 00520 HELSINKI
puh. 045 788 42733
keskus.tsto@sotainvalidit.fi

Kunniamerkkipalvelu:
puh. 045 7884 2731 / 045 7884 2732, kunniamerkkipalvelu@sotainvalidit.fi

Lahjoita

·Toteutus ja ylläpito MMD Networks Oy·

Hallinnoi evästeiden suostumusta
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin. Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
Hallitse vaihtoehtoja Hallinnoi palveluita Hallitse myyjiä Lue lisää näistä tarkoituksista
Näytä asetukset
{title} {title} {title}