Monessa sotainvalidipiirissä eletään tilanteessa, jossa osa osastoista on purkautunut ja jäljellä olevat jäsenet ovat siirtyneet piirin henkilöjäseniksi. Toiminta alueella jatkuu silti ennallaan.
Osastojen purkautuessa yhteyshenkilöiden merkitys kasvaa
Kiteen veteraanitalon kerhotilassa käy kuhina, kun paikalle on kokoontunut viime vuoden lopussa purkautuneen sotainvalidiosaston yhteyshenkilöitä sekä alueen leskijäseniä. Ystävälliset välit kertovat pitkästä yhteisestä ajasta.
Osaston johtohahmo ja yhdyshenkilö Ritva Kuittinen on tehnyt sotainvalidityötä jo yli 40 vuotta. Hän aloitti naisjaoston sihteerinä ja hoiti sitä tehtävää jaoston purkautumiseen asti vuonna 2010.
”Tämä on oikein mukavaa talkootyötä. Koskaan en ole ajatellut, että tästä olisi vaivaa,” Ritva sanoo.
Muutama vuosi ennen Kiteen osaston purkautumista siihen liittyivät Kesälahden ja Tohmajärven osastot.
”Kun osastot yhdistyivät, valitsimme jokaisen osaston alueelle yhden yhteyshenkilön. Se määrä on riittänyt hyvin, sillä jäseniäkään ei ole enää paljon”, Ritva toteaa.
”Kaikki meidän yhdyshenkilömme ovat työhönsä sitoutuneita ja sydämellään mukana”, Pohjois-Karjalan piirin toiminnanjohtaja Tuulikki Leinonen kiittää.
Muutos helpotti hallinnollisia tehtäviä
Kiteen osasto purkautui vuoden 2018 lopussa ja samaan aikaan viimeinen sotainvalidi nukkui pois. Muutos ei ole huolettanut Ritvaa.
”Mietin, että miksi kannattaa pitää omaa yhdistystä, kun meillä on niin hyvä piiri, joka hoitaa asiat. Mikään ei muuttunut, paitsi että nyt ei enää tarvitse maksaa laskuja eikä hoitaa sihteerin tehtäviä.”
Toimiva yhdyshenkilöiden verkosto varmistaa, että yhteys jäseniin säilyy ja apua löytyy sitä tarvittaessa.
”Jos jotakin ongelmia tulee, soitamme Ritvalle”, paikalla olevat leskijäsenet Anja Käyhkö, Lempi Issakainen ja Annikki Harinen sanovat.
”Ja aina jos edunvalvonnassa tulee muutoksia, niin Tuulikki hoitaa, että olemme ajan tasalla”, Ritva jatkaa.
Osaston purkautuminen vaatii ennakkosuunnittelua ja verkoston toimivuuden varmistamista. Kaikille jäsenille lähetettiin myös kirje, jossa kerrottiin tulevasta muutoksesta ja siitä, miten se heihin käytännössä vaikuttaa. Paikalla olevat leskijäsenet eivät ole huomanneet, että mikään heidän arjessaan olisi muuttunut. Entiseen tapaansa he osallistuvat yhteisiin tilaisuuksiin sekä Pohjois-Karjalan piirin perinteikkäille virkistys- ja kuntoutuskursseille vointinsa mukaan.
Tärkeää kotipalvelua
Yksi palveluista on leskijäsenille erityisen mieleinen.
”Siivous on oikeastaan kaikista tärkeintä, sillä jos itse alkaa siivota, voi helposti kaatua”, rouvat toteavat.
Kyseessä on Keski-Karjalan hoivapalvelut Oy, jolta osasto ostaa jäsenilleen kunkin vaihtelevien tarpeiden mukaan siivouspalveluita, joita piiri tukee 250 eurolla henkeä kohden. Vaihtoehtoisesti jäsenet voivat saada rahalla tarpeensa mukaan muita hyvinvointipalveluja.
”Asiakkuus yleensä alkaa siivouksesta ja sitten mietitään asiakkaan tarpeiden mukaan tarvetta myös muille palveluille kuten kaupassa käynnille”, yrittäjä Mari Pennanen kertoo.
Mukana tapaamisessa ovat myös yrityksen työntekijät Aira Havukainen ja Armi Helenius, jotka ovat leskille selkeästi enemmän kuin siivoajia, niin lämpimästi heistä puhutaan. Rouvat kiittelevät työntekijöiden ammattitaitoa sekä luonteenlaatua.
”Se on monelle viikon kohokohta, kun siivooja tulee”, Mari Pennanen toteaa.
Auttajat siirtyivät saamapuolelle
Kahvittelun lomassa rouvat muistelevat aikaa, kun naisjaosto oli aktiivisimmillaan ja hankki rahaa vähävaraisten perheiden tukemiseen. Nyt tilanne on toisin päin.
”Ennen naisjaostot keräsivät rahaa vähävaraisille sotainvalideille. Nyt taas järjestetään toimintaa meille naisille”, Lempi naurahtaa.
”Harmi, ettei naisten ja kotirintaman roolia ole jo aikaisemmin alettu ottaa esille”, naiset toteavat.
Samaa mieltä on sotainvalidi- ja veteraanityössä aktiivinen Tapio Käyhkö, joka toivoo, että kotirintaman toiminnasta ja siellä kovista kohtaloista saataisiin vielä kattava kuva jälkipolville tallennettavaksi.
Kunniavelkaa
Kovasta kohtalosta tietää Kauko Raekorpi, joka on sotaorpo. Hän on ollut mukana hakemassa rajan taakse jääneitä sotilaita kotimaan multiin.
”Kun tutkii maastoa miinaharavalla ja tajuaa, kuinka paljon rautaa siellä on, niin on ihme, että kukaan on sieltä selvinnyt hengissä.”
Paikalla olevat miehet ovat jo purkautuneiden osastojen yhdyshenkilöitä ja muutenkin aktiivisia veteraanityössä. Taustalla on kunnioitus sen ikäluokan tekoja kohtaan.
”Reserviläiset tekivät sopimuksen, että kun veteraanit vanhenevat, niin me otamme heidän asiansa hoidettaviksi”, Väinö Hänninen sanoo.
Heille oli selvää jatkaa mukana toiminnassa vaikka osasto purkautui. Muutos ei aiheuttanut heissä huolta.
”Meillä on hyvät yhteydet piiriin. Osa jäsenistä siirtyi piirin jäseneksi jo aikaisemmin. Hyvä yhdyshenkilö on tärkeä. Ritvalla on paljon vastuuta ja me muut autamme häntä”, miehet kehuvat.
Aktiivisten määrä vähenee
Kiteen osastosta piirin henkilöjäseniksi siirtyi 20 leskijäsentä. He ovat olleet pitkään mukana toiminnassa mutta korkea ikä alkaa verottaa heidänkin aktiivisuuttaan.
”Siihen asti kun olen päässyt kulkemaan, olen osallistunut kaikkeen. Nyt kuljen aina poikani kanssa, ja hän on muutenkin aktiivinen kaikessa veteraanityössä. Yhdessä käydään yhtenään tapahtumissa. Ilman häntä en pääsisi mihinkään”, Anja sanoo ja kiittää poikaansa Tapiota.
Sama on näkynyt myös piirin järjestämissä tilaisuuksissa ja kursseissa, joissa on yleensä aina ollut paljon osallistujia.
”Entistä enemmän tapahtumia järjestetään yhteistyössä alueen muiden toimijoiden kanssa, jotta tavoitetaan mahdollisimman monia jäseniä”, Tuulikki ja piirin puheenjohtaja Ahti Karttunen kertovat.
Joitakin kursseja on jouduttu lopettamaan, kun osallistujia ei ole enää riittänyt. Piirissä tiedetään, kuinka tärkeitä yhteiset tilaisuudet ja retket ovat, joten niitä halutaan tarjota jatkossakin ympäri piirin aluetta. Paikalliset tapahtumat ovat tärkeitä, sillä pidempi matka karsii pois jo osan osallistujista.
”Täällä on ollut aina aktiivista väkeä ja paljon toimintaa. Nyt ikä on alkanut vähän painaa”, Tuulikki jatkaa.
Mutta vielä ei ole aika lopettaa. Pohjois-Karjalan piirissä toimi vuoden 2019 alussa vielä viisi osastoa, joista kaksi purkautuu tämän vuoden loppuun mennessä ja jäsenet liittyvät piiriin henkilöjäseniksi. Piirissä oli 94 sotainvalidia ja 299 puolisoa ja leskeä.
Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo