Sotainvalidien Veljesliitto perustettiin 18.8.1940. Vuosikymmenten aikana sotainvalidit ovat ehtineet tehdä valtavan työn heidän itsensä ja yhteiskunnan hyväksi. Paljon onnea 81-vuotiaalle järjestölle!
Suomen sodissa 1939–1945 tai niiden vuoksi vammautui pysyvästi n. 96 000 ihmistä. Talvisodassa vammautuneet perustivat itse Sotainvalidien Veljesliiton 18.8.1940 huolto-, etu- ja veljesjärjestökseen.
Nyt kun liitto täyttää 80 vuotta, on sotainvalideja elossa n. 1000 ja heidän keski-ikänsä on 95 vuotta. Sotainvalidien puolisoja ja leskiä on liitossa jäseninä n. 5000.
Sotainvalidien parissa tehtävä työ on muuttunut jäsenten tarpeiden mukaan. Vuosikymmenillä on ollut havaittavissa erilaisia painopisteitä, joita sotainvalidit ovat oman liittonsa kautta hoitaneet. Ilman rakentavaa yhteistyötä monien muiden toimijoiden kanssa ja ilman Suomen kansan tukea ei työ olisi kuitenkaan onnistunut.
1940-luku: Takaisin elämään
– tilapäis- ja perusavustukset elämän alkuun
– vammojen hoito ja lääkinnällisen huollon perusta
– vertaistuki sekä sotainvalideille että heidän puolisoilleen
– sotainvalidien työhuolto, ammatillinen koulutus ja kuntoutus sekä työnvälitys
– sotilasvammalaki 1948 ja sen perusperiaatteet: vamman haitta-aste (%) määrää korvauksen (elinkoron) suuruuden sotilasarvosta ja tuloista riippumatta, elinkoron koskemattomuuden periaate: muut tulot tai muu sosiaaliturva eivät vähennä elinkorkoa eikä toisaalta elinkorko vähennä oikeutta muuhun sosiaaliturvaan, sotilasvammakorvausten verovapaus
– maanhankintalaki, maata ja asuntoja sotainvalideille
– huoltolaitosten perustaminen: Kauniala, Suitia, Aivovammaisten tutkimuskeskus, Valmula, Liperi, sotasokeat
– sotainvalidien viikko ja siihen liittyvä varainhankinta (myöh. sotainvalidien syyskeräys), josta muodostuu merkittävä taloudellinen tukipilari sotainvalidien huoltotyölle, avustuksille ja toiminnalle
1950-luku: Perhe-elämän ja yrittämisen vuosikymmen
– asunto, puoliso ja lapset
– nykymuotoisen kuntoutuksen alku, 1956 amputoiduille
– Sotainvalidien syyskeräys entistä tärkeämmäksi liitolle ja kentälle. Sotainvalideja ei sittenkään unohdettu!
– liiketoiminta, jolla työllistettiin sotainvalideja ja hankittiin sotainvalidien huoltotyöhön varoja (liitto, jäsenyhdistykset)
– myös sotainvalidit itse yrittäjinä
– proteesien ja apuvälineiden voimakas kehittäminen, amputoiduille sotainvalideille Kaskisaaren kuntoutumislaitos
1960-luku: Sotilasvammalain kehityksen aikaa
– kuntoutus laajenee vaikeavammaisille
– liitännäisvammat korvauksen piiriin
– sotainvalidien määrä yhteiskunnan päätöksentekoelimissä suurimmillaan (eduskunnassa 26 sotainvalidikansanedustajaa)
1970-luku: Kuntoutussairaaloiden ja -laitosten rakentamisen vuodet
– Kauniala sotavammasairaalaksi (Aivovammasairaala ja ns. vanha Kauniala yhteen)
– Kyyhkylän kuntoutussairaala
– lukuisia kylpylätyyppisiä kuntoutuslaitoksia sotainvalidien ja veteraanien kuntoutusta varten eri puolille Suomea
– Eläkelait sotainvalideille ja muille veteraaneille
– leskien huoltoeläketurvaa kehitettiin
– sotainvalidien vanhuudenturvan suunnittelu aloitettiin
1980-luku: Haravoinnin ja sairaskotiohjelman vuosikymmen
– haravoinnilla yli 10 000 “uutta” sotainvalidia esiin veteraanien joukosta
– sairaskotipaikkoja yli 1 000
– kuntien avohuollon palvelut maksuttomiksi vähintään 30 %:n sotainvalideille (v. 1986)
– puolisoiden työ sotainvalidien hyväksi huomioidaan ja heidän kuntoutusmahdollisuuksia selvitetään
– elinkoron etuoikeuttaminen kansaneläkkeen lisäosassa pitkällisen kamppailun tuloksena
– lievävammaiset ja puolisot kuntoutuksen piiriin
1990-luku: Vanhuudenhuollon vuosikymmen
– tavoitteeksi sotainvalidien kotona selviytyminen mahdollisimman pitkään
– asuntojen korjaukset (noin 8 000 sotainvalidin asuntoa korjattiin), korjausneuvojat työskentelivät sotainvalidipiireissä
– neuvontapalveluverkoston luominen sairaskotien yhteyteen
– avustajatoiminnassa autetaan kotona asuvia sotainvalideja ja sotiemme veteraaneja työllistämällä alueen vanhustyöhön sopivia pitkäaikaistyöttömiä ja näin täydennetään kuntien kotipalveluja
– omaisuuden realisoinnin käynnistäminen ja käyttö ikääntyvien sotainvalidien ja heidän puolisoidensa tarpeisiin
– tiedon ja perinteen siirtäminen, Sotainvalidien Jälkipolvet -järjestön perustaminen vuonna 1995 (nykyinen Sotainvalidien Perinnejärjestö)
2000-luku: Painopiste lievävammaisiin ja puolisojäseniin
– asuntojen muutostyökorvaus kaikille vähintään 10 %:n sotainvalideille
– puolisojäsenyyden toteuttaminen ja heidän huoltonsa tehostaminen
– tukijäsenyyden hyväksyminen
– laitoksiin sitoutuneet varat käytettäväksi huoltotyöhön (Kauniala ja Kyyhkylä myytiin ehdolla, että sotainvalidit ja veteraanit saavat niissä edelleen hoitoa ja kuntoutusta)
– korjausneuvonnan siirto Vanhustyön Keskusliitolle varmistaen, että sotainvalidit ja veteraanit saavat edelleen maksuttomat palvelut (vuosikymmenellä korjattiin 7000 sotainvalidin asunnot)
– lievävammaisten kunnallisten palvelujen prosenttiraja asteittain 20 prosenttiin
– pitkäaikaisen laitoshoidon prosenttiraja 25 prosenttiin
– valtakunnallisesta syyskeräyksestä luovutaan ja Veljesliitto liittyy veteraanijärjestöjen yhteiseen Sotiemme veteraanit -keräykseen. Jotkut sotainvalidipiirit jatkoivat vielä omaa syyskeräystään, sillä se oli merkittävä sotainvalidityön rahoittaja
2010-luku: Muuttuva Veljesliitto
– pitkäaikainen laitoshoito sekä valtion korvaamat avo- ja kotipalvelut asteittain kuulumaan myös 10 %:n sotainvalideille
– sotainvalidien puolisoiden ja leskien kuntoutukseen oikeuttavat sotainvalidien haitta-asterajat alenevat 30 prosenttiin
– liitto keventää organisaatiotaan jäsenmäärän pienenemisen myötä
– sotainvalidiosastot purkautuvat sotainvalidijäsenten määrän vähetessä ja jäsenet liittyvät suoraan sotainvalidipiirin jäseniksi, jotta yhteys säilyy
– vapaaehtoisten tukijäsenten merkitys sotainvalidipiireissä tehtävässä työssä korostuu, kun ikääntyvät jäsenet tarvitsevat enemmän tukea esim. virkistystoiminnassa
– Kaunialan ja Kyyhkylän myyntisopimusten mukainen hallintaoikeuden luovutus, sotainvalidien ja veteraanien hoito jatkuu muutoksista huolimatta
2020-luku: Kohti perinneaikaa
– sotainvalidien määrä laskee alle 1 000, puoliso- ja leskijäseniä selvä enemmistö
– sotainvalidiosastojen purkautuminen jatkuu
– Veljesliiton tärkeimmät edunvalvontatavoitteet on saavutettu, puolisojen ja leskien kuntoutusoikeutta pyritään laajentamaan
– veljesvastuun merkitys varojen tultua käytetyiksi korostuu
– tärkeää varmistaa, että sotilasvammalain mukaiset korvaukset ja palvelut toteutuvat yhteiskunnan muutoksista huolimatta
– sotainvalidipiireissä valmistellaan aikaa, jolloin myös ne purkautuvat ja vastuu viimeisten sotainvalidien sekä puolisojäsenten asioiden varmistamisesta siirtyy vapaaehtoisten vetämälle perinneyhdistykselle
