• Hyppää ensisijaiseen valikkoon
  • Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen
Sotainvalidien Veljesliitto

Sotainvalidien Veljesliitto

Sotainvalidien Veljesliitto – Krigsinvalidernas Brödraförbund ry. on sotainvalidien itsensä Jyväskylässä 18.8.1940 perustama sotavammaisten huolto-, etu- ja veljesjärjestö. Sotainvalidien tukena ympäri Suomea on liiton 18 piiriä ja yksi piiri Ruotsissa.

MENUMENU
  • Sotainvalidien Veljesliitto
    • Avustajatoiminta
    • Sotainvalidityö
      • Tukijäsenyys
      • Veljesliiton toiminnan ja talouden suuntaviivat vuosille 2023-2025
      • Toimintakertomukset
      • Osastoille aineistoa
        • Osastojen ja piirien mallisäännöt, liiton säännöt
        • Tietoja puolisojäsenyydestä
        • Lomakkeet
        • Arkistointiopas
        • Luettelo arkistoista
        • Osaston purkautuminen
        • Purkautuneen osaston lippu
    • Sotainvalidien perinnetyö
      • Sotainvalidien Perinnejärjestö
        • Perinneyhdistykset
        • Säännöt
      • Sotainvalidipäivä 18. elokuuta
      • Tammenlehvän Perinneliitto
        • Veteraanipäivän historiaa
      • Tuki- ja perinnesäätiö
    • Veljesliiton historiaa
      • Työtä sodassa vammautuneiden hyväksi
      • Sotainvalidit kertovat
      • Talvisota 80
    • På svenska
      • Intressebevakning: Understöd för uppvärmnings- och övriga kostnader
      • Ledaren: Sotainvalidi-Krigsinvaliden 83 år
    • Liiton organisaatio
    • Extranet
    • Ajankohtaista
  • Korvaukset
    • Korvausmuodot
      • Elinkorko, omaiskorotus ja erityinen haitta
      • Hoito- ja sairausturva
      • Asunnon muutostyöt
      • Kotihoito ja sen tukimuodot
      • Täydennyskorko
      • Sotainvalidien kuntoutus
    • Hakeminen ja muutoksenhaku
      • Korvausten hakeminen
      • Muutoksenhaku päätöksiin
      • Valtiokonttori ja vakuutusoikeus
    • Neuvontaa sotainvalideille
      • Neuvontapalvelu
      • Asuntojen korjausneuvonta
    • Kuoleman jälkeen
      • Hautausapu
      • Huoltoeläke ja lisähuoltoeläke
      • Kertakaikkinen korvaus
    • Prosenttirajat
    • Leskille ja puolisoille
    • Veljes- ja sairaskodit
  • Sotainvalidi-lehti
    • Sotainvalidi Tiedotuslehti
    • Viimeinen Sotainvalidi-lehti on ilmestynyt!
    • Vuoden 2022 lehdet
    • Vuoden 2021 lehdet
    • Vuoden 2020 lehdet
    • Vuoden 2019 lehdet
    • Vuoden 2018 lehdet
    • Vuoden 2017-2010 lehdet
    • Erikoisjulkaisut
  • Yhteystiedot
    • Keskustoimiston yhteystiedot
    • Piiritoimistot
    • Kunniamerkkipalvelu
      • Usein kysyttyjä kysymyksiä kunniamerkeistä
    • Veljes- ja sairaskodit
    • Perinneyhdistykset
    • Yhteistyötahoja

Sota jätti jälkensä

20.4.2019 by Sotainvalidien veljesliitto

Suomessa on viime vuosina alettu enenevissä määrin keskustelemaan sodista ja niiden vaikutuksista paitsi sodan kokeneisiin myös heidän perheisiinsä ja sitä kautta seuraaviinkin sukupolviin. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että sodan sukupolvia halutaan syyllistää vaan tarve puhua koko kansakuntaa koskettaneesta ajanjaksosta, joka näkyy meissä yhä.

Sotiminen on niin rankka kokemus, että se väkisinkin traumatisoi ihmisen, vaikka se ilmenikin sodan käyneissä eri tavoilla.

Psykoterapeutti, psykiatrian dosentti Martti Siirala (1922–2008) loi käsitteen sukupolvelta toiselle periytyvästä siirtotaakasta, taakkasiirtymästä. Sen perusajatus on, että jos traumaattisia kokemuksia ei käsitellä, ne jatkavat kulkuaan tulevillekin sukupolville. Kyse on yhteisöllisestä kokemuksesta ja sen taakan siirtymisestä.

”Yhteisö kantaa ja välittää taakkaa eli kyseessä ei ole yksilön kokemus vaikka yksilö sitä ilmentää esimerkiksi sairastumisellaan. Taakkasiirtymän kohtaaminen ja käsitteleminen puolestaan on yhteisöllistä”, 40 vuotta psykiatrian parissa työskennellyt psykiatri Markku Valli toteaa.

Psykiatri Markku Valli näkee, että nykynuorissa sotien taakka on jo lieventynyt.

Rauhan tultua sodista vaiettiin nopeasti. Juuri tämä kollektiivinen vaikeneminen, joka pahimmillaan kääntyi jopa sodissa olleiden syyllistämiseksi, jatkoi taakan siirtymistä.

”Veteraanit kyllä saunan lauteilla jakoivat keskenään kokemuksia ja se oli heille tärkeää. Mutta seuraaville sukupolville ne sodan kokemukset olivat mykkää historiaa. Niistä ei tiedetty mitään”, Valli sanoo.

Hän painottaa, että vaikenemiseen on ollut hyvä syy: veteraanit eivät ole halunneet kertoa kauheista kokemuksistaan perheelleen, antaa sitä heillekin kannettavakseen. Asiat koettiin yhteisöllisesti eikä silloin pysähdytty miettimään, mitä tämä tarkoittaa yksilön kannalta.

Selviytymisen strategiaa

 Vallin mielestä on ymmärrettävää, ettei sodan kauhuista haluttu puhua. Hän näkee tämän selviytymisen strategiana.

”Se, että ihminen pannaan toisia tappamaan, vammauttaa ihan varmasti jokaisen. Onkin oikeastaan ihme, että niistä miehistä ja naisista tuli isiä ja äitejä. Ja että he pystyivät kokemastaan huolimatta jatkamaan elämää ja jälleenrakentamaan maata.”

Suomelle on lyhyessä ajassa tapahtunut paljon traumaattisia asioita, joiden vaikutuksista vaiettiin vuosikymmeniä: sodat, Ruotsiin lähetetyt sotalapset, Karjalan evakot.

”Nykyajan ymmärryksestä käsin meidän on helppo jeesustella sen kanssa, että mitä tämä kaikki on sen ajan ihmisille merkinnyt. Mutta siinä ei ollut vaihtoehtoja.”

Miten taakkasiirtymä sitten voi meissä kansakuntana ja yksilötasolla näkyä? Vallin mukaan sitä on vaikeaa hahmottaa, sillä me elämme juuri tässä ajassa ja olemme yhteisessä kokemuksessa.

”Niitä on vaikea nimetä, sillä ne ovat meille enemmänkin itsestäänselvyyksiä. Sen tunnistaminen, että mitkä asiat johtuvat taakkasiirtymästä, vaatii aikaa ja historiallisuutta.”

Valli on syntynyt 1950-luvulla. Hän muistaa lapsuudestaan pelon, jolle hän ei kuitenkaan osannut sanoa syytä. Koulussa historiantunnilla sodat sivuutettiin nopeasti näyttämällä kartasta maan uudet rajat. Asioista vaiettiin, yhdessä. Muita sodan jälkeisen sukupolven aikaa kuvaaviksi tunteiksi Valli arvelee liiallisen vakavuuden sekä syyllisyyden.

”Vanhempien ollessa etäisiä lapset kokevat syyllisyyttä ja luulevat, että se johtuu jostakin, mitä he ovat tehneet väärin. Seuraavien sukupolvien taakka voisi olla juuri sitä.”

Hän on ilolla katsonut nykynuoria, jotka ovat jo sukupolviketjussa niin pitkällä, että näkevät sodan ”ylitse”, osaavat kysellä siitä ja ovat luonteeltaan avoimia ja elämänmyönteisiä. – Heissä sotien taakka on lieventynyt.

Yksilö osana yhteisöä

Vallin mukaan ihminen ei itsessään oikeastaan voi tunnistaa kantamaansa taakkasiirtymää, sillä siihen vaaditaan vuorovaikutusta. Jos syntyhistoria on yhteisöllinen, niin se on myös kohdattavissa enemmänkin yhteisöllisenä ilmiönä. Tässä tulee vastaan omat haasteensa, sillä yhteisöjen hoitaminen ei käytännössä ole mahdollista.

”Jos aihe mietityttää, niin voi olla mielekästä ottaa yhteyttä vielä elossa oleviin sukulaisiin ja kysyä heiltä, mitä se sodan aika ja sen jälkeinen aika oli? Voisi sanoa, ettei taakan käsittelemiseen ja purkamiseen ole väärää tai oikeaa tapaa.”

Lapsuuden muistoja kasanneessa kirjassa oli oma sivu, jossa isä sai kertoa sodasta.

 

Olennaista on kuunnella toisen kokemus, tehdä se ikään kuin näkyväksi. Sitä veteraanit juuri saunan lauteillakin tekivät. Sotainvalidit saivat keskusteluyhteyden toisiinsa helposti kuntoutuksessa ollessaan.

”Sotien kansakunnan yhtenäistävä puoli unohtuu helposti. Vasta häthätää kansalaissodasta toipuneet ja yhtäkkiä toisia vihanneet miehet olivatkin samassa korsussa. Niistähän tuli tovereita keskenään. Heillä kokemusten keskenään jakaminen onnistuikin ja siten se varmasti edisti toipumista eikä siirrettävää ollut niin paljon seuraaville sukupolville”, Valli pohtii.

On turhaa ajatella, että ihminen yksin pystyisi omalta kohdaltaan käsittelemään hänelle tulleen taakkasiirtymän ja katkaisevansa ketjun osaltaan siihen. Vallin mukaan olisi jo merkittävä saavutus, jos ihminen saisi käsiteltyä kaikesta kantamastaan taakasta edes yhden prosentin.

”Ei tämän tiedostaminen välttämättä helpota elämää. Sigmund Freud aikanaan puki hoidon päämääräksi, että sen tehtävä on muuttaa epäinhimillinen kärsimys inhimilliseksi kärsimykseksi”, Valli toteaa.

Valli näkee, että yhteistä työstettävää riittää vielä silloin, kun viimeisestäkin veteraanista aika jättää. Se voi olla erilaista rauhantyötä, jottemme enää koskaan joutuisi samaan tilanteeseen. Se on meidän kaikkien yhteinen tehtävä.

Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo

Artikkeli on julkaistu Sotainvalidi 3/2018-lehdessä.

Veljesliitto 80

Ensisijainen sivupalkki

Veljesliitto 80

Sotainvalidien Veljesliitto täyttää 81 vuotta – katso video!

Veljesliitto perustettiin 81 vuotta sitten – juhlalehti kuljettaa läpi sotainvalidien historian

Sotainvalidityön kahdeksan vuosikymmentä

Sotainvalidien Veljesliitolle arvovaltaiset onnittelut

Osa 6 – Sotavammaisten huollon järjestäminen talvisodan jälkeen

Veljesliiton ensiaskeleet – vammautuneet halusivat oman järjestön

Invalidisäätiö ja Sotainvalidien Veljesliitto täyttävät 80 vuotta

Veljesliitto koulutti opaskoiria kolme vuosikymmentä – 29.4. vietetään kansainvälistä opaskoirapäivää

Osa 5 – Talvisodassa vammautuneet

Sodassa vammautuneiden tukena 80 vuotta

Lisää Veljesliiton artikkeleita..

Footer

Sotainvalidien Veljesliitto

Käyntiosoite: Junailijanaukio (7. krs), Helsinki
Postiosoite: Ratavartijankatu 2 A, 00520 HELSINKI
puh. 045 788 42733
keskus.tsto@sotainvalidit.fi

Kunniamerkkipalvelu:
puh. 045 7884 2731 / 045 7884 2732, kunniamerkkipalvelu@sotainvalidit.fi

Lahjoita

·Toteutus ja ylläpito MMD Networks·

Hallinnoi suostumusta
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin. Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
Hallitse vaihtoehtoja Hallinnoi palveluita Hallitse {vendor_count} toimittajia Lue lisää näistä tarkoituksista
Näytä asetukset
{title} {title} {title}