• Hyppää ensisijaiseen valikkoon
  • Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen
Sotainvalidien Veljesliitto

Sotainvalidien Veljesliitto

Sotainvalidien Veljesliitto – Krigsinvalidernas Brödraförbund ry. on sotainvalidien itsensä Jyväskylässä 18.8.1940 perustama sotavammaisten huolto-, etu- ja veljesjärjestö. Sotainvalidien tukena ympäri Suomea on liiton 18 piiriä ja yksi piiri Ruotsissa.

MENUMENU
  • Sotainvalidien Veljesliitto
    • Avustajatoiminta
      • Avustajaksi?
      • Asiakkaaksi?
    • Sotainvalidityö
      • Tukijäsenyys
      • Veljesliiton toiminnan ja talouden suuntaviivat vuosille 2021-2023
      • Toimintakertomukset
      • Osastoille aineistoa
        • Osastojen ja piirien mallisäännöt, liiton säännöt
        • Tietoja puolisojäsenyydestä
        • Lomakkeet
        • Arkistointiopas
        • Luettelo arkistoista
        • Osaston purkautuminen
        • Purkautuneen osaston lippu
    • Sotainvalidien perinnetyö
      • Sotainvalidien Perinnejärjestö
        • Perinneyhdistykset
        • Säännöt
      • Sotainvalidipäivä 18. elokuuta
      • Tammenlehvän Perinneliitto
        • Veteraanipäivän historiaa
      • Tuki- ja perinnesäätiö
    • Veljesliiton historiaa
      • Työtä sodassa vammautuneiden hyväksi
      • Sotainvalidit kertovat
      • Talvisota 80
    • På svenska
      • Intressebevakning: Understöd för uppvärmnings- och övriga kostnader
      • Ledaren: Medlemmarna kommer i första hand när man bereder förändringar
    • Liiton organisaatio
    • Extranet
    • Ajankohtaista
  • Korvaukset
    • Korvausmuodot
      • Elinkorko, omaiskorotus ja erityinen haitta
      • Hoito- ja sairausturva
      • Asunnon muutostyöt
      • Kotihoito ja sen tukimuodot
      • Täydennyskorko
      • Sotainvalidien kuntoutus
    • Hakeminen ja muutoksenhaku
      • Korvausten hakeminen
      • Muutoksenhaku päätöksiin
      • Valtiokonttori ja vakuutusoikeus
    • Neuvontaa sotainvalideille
      • Neuvontapalvelu
      • Asuntojen korjausneuvonta
    • Kuoleman jälkeen
      • Hautausapu
      • Huoltoeläke ja lisähuoltoeläke
      • Kertakaikkinen korvaus
    • Prosenttirajat
    • Leskille ja puolisoille
    • Veljes- ja sairaskodit
  • Sotainvalidi-lehti
    • Sotainvalidi 2023
    • Vuoden 2022 lehdet
    • Vuoden 2021 lehdet
    • Vuoden 2020 lehdet
    • Vuoden 2019 lehdet
    • Vuoden 2018 lehdet
    • Vuoden 2017-2010 lehdet
    • Erikoisjulkaisut
  • Yhteystiedot
    • Keskustoimiston yhteystiedot
    • Piiritoimistot
    • Kunniamerkkipalvelu
      • Usein kysyttyjä kysymyksiä kunniamerkeistä
    • Veljes- ja sairaskodit
    • Perinneyhdistykset
    • Yhteistyötahoja

Naissotainvalidien oma yhdistys 1946-2003

17.10.2019 by Sotainvalidien veljesliitto

Talvisota, jatkosota ja Lapin sota vammauttivat pysyvästi noin 96 000 ihmistä, joista noin 3200 oli siviilejä. Heistä suurin osa oli naisia.

Sotainvalidien Veljesliittoon perustettiin toiminnan alkuvuosikymmenellä sotainvalidien vammojen perusteella erikoisjäsenyhdistyksiä jäsenille tarvittavan huollon maksimoimiseksi. Erikoisjäsenyhdistykset toimivat rinnakkain liiton piirien ja osastojen kanssa.

Liiton alaosastoihin oli tullut vähitellen myös sodassa vammautuneita naisia, jotka kokivat oman erikoisjäsenyhdistyksen muodostamisen tarpeelliseksi, sillä vammautuneilla naisilla saattoi hyvinkin olla juuri naisille ominaisia ongelmia pohdittaviksi ja ratkaistaviksi. Esimerkiksi proteesit oli valmistettu miehiä ajatellen ja ne tuntuivat naisista usein kömpelöiltä. He uskoivat, että heillä olisi myös yhteistä toimintaa rikastuttava näkökulma sotavammaisasiaan. Uutterimmin uuden yhdistyksen perustamistyöhön tarttui sairaanhoitaja Vivan Östling, joka toimi 29.6.1946 perustetun Naissotainvalidit ry:n puheenjohtajana vuosina 1946–1952.

Naissotainvalidt ry:n perustava kokous 29.6.1946. Paikalla oli 19 sotien johdosta vammautunutta naista.

 

Haasteellinen alku

Naissotainvalidien 20-vuotisjuhlajulkaisussa Östling kirjoitti: ”Perustavaan kokoukseen kesällä 1946 saapuessani totesin koolla olevan joukon kovin pieneksi. Olin silloin valmis leimaamaan ajattelemattomuudeksi sen päähänpiston, joka puolisentoista vuotta aikaisemmin sai minut Veljesliiton Invalidisäätiön potilaille järjestämässä tiedoitustilaisuudessa kysymään mahdollista naispuolisten sotavammaisten omaa järjestöä. Vastaus oli silloin kielteinen, ja olin siihen tyytynyt. En lainkaan ajatellut, että jyvä oli pudonnut maahan ja että se ehkä itäisi ajan mittaan. Ja nyt se oli itänyt. Sotainvalidien Veljesliiton perheeseen oli tullut uusi jäsen.”

Naissotainvalidien edustajat osallistuivat näyttävään marssiin vuonna 1955, kun Sotainvalidien Veljesliitto täytti 15 vuotta.

 

Lotta Svärd -järjestön lakkauttaminen tuntui sotainvalidien arjessa

Veljesliitto tarvitsi kenttäorganisaatioonsa vahvistusta, sillä marraskuussa 1944 lakkautettu Lotta Svärd -järjestö ja sen jäsenet olivat olleet merkittävä apu sotainvalidien parissa heidän kotiseuduillaan. Lottien lisäksi sotainvalideja ja perheitä auttoivat myös muut naisjärjestöt, kuten Martat ja Maatalousnaiset.

Vuonna 1943 Lotta Svärdin huoltotehtävissä oli 811 invalidi-yhdyslottaa ja kodissa kävijöitä, ihan uudenlaista sosiaalista työtä tehneitä lottia, 1 151. Tämän lisäksi Lotta Svärd avusti perheitä antamalla itse heille taloudellista tukea sellaisiin tarpeisiin, joita kotikäynneillä havaittiin. Järjestön piirien ja paikallisosastojen huollettaviin kuului vuosina 1942 ja 1943 noin 6500–7000 sotainvalidia. Lotat olivat siis todella näkyvä ja merkittävä osa sotainvalidien ja heidän perheidensä arkea.

Liitto tehosti naistoimintaa

Lotta Svärd -järjestön lakkauttamisesta syntynyttä puutetta saatettiin paikata Veljesliiton omaa paikallistoimintaa tehostamalla. Naisten mukana olo sotainvalidihuoltotyössä oli koettu niin tärkeäksi, että Veljesliitto päätti perustaa alaosastojensa yhteyteen ja niiden tueksi naisjaostoja. Monet entiset lotat jatkoivatkin työtään tätä kautta.

Liiton johtokunta teki tammikuussa 1945 päätöksen naisjaostojen perustamisesta. Jo ennen tätä sotainvalidityön parissa oli toiminut epävirallisia naistoimikuntia. Niiden tehtävänä oli tukea alaosastojen huoltotyötä. Naisjaostot olivat järjestämässä virkistystoimintaa, kävivät tapaamassa sotasairaaloissa ja laitoksissa asuvia sotainvalideja, tekivät kotikäyntejä ja antoivat kotiapua sairastapauksissa. Lisäksi naiset osallistuivat varainhankintaan ja etenkin sotainvalidiviikon keräyksiin. Naisjaostojen toiminnalla oli myös tärkeä terapeuttinen vaikutus, sillä naisjaostojen jäsenet, sotainvalidin puolisot, saivat yhteisistä kokoontumisistaan tärkeää vertaistukea ja mahdollisuuden keskustella keskenään.

Sotainvaliidi-lehdessä 11 vuodelta 1953 esiteltiin käsiamputoidun ompelutaitoa ja kerrottiin erikoisjäsenyhdistyksen toiminnasta.

 

Naisjaostot naissotainvalidien avuksi

Ympäri maata aktiivisesti toimivat naisjaostot eivät avustaneet vain miehiä vaan he ulottivat auttavan kätensä myös Naissotainvalideille, joihin yhdistyksen ensimmäisenä toimintavuonna liittyi 160 naissotainvalidia. Puheenjohtaja Östling kirjoitti 20-vuotisjuhlajulkaisussa: ”Kun sitten olemassaolomme vähitellen tuli Veljesliiton Naisjaostojen tietoon, ja jaosto toisensa jälkeen ojensi auttavan kätensä, oli tämä erittäin merkityksellistä koko yhdistyksen tulevalle kehitykselle.” Merkittävin taloudellinen tuki Naissotainvalideille oli pian kuitenkin Sotainvalidien Veljesliitolta tulleet vuosittaisen tukimäärärahat.

Jäsenten tavoittaminen

Alkuvuosien haasteena oli tavoittaa ympäri maata olevan naissotainvalidit, sillä monen kohdalla ei oltu pantu eläkeanomusta vireille Valtion tapaturmavirastossa eivätkä he olleet itse hakeutuneet paikallisiin, jo perustettuihin sotainvalidiosastoihin. Helpotusta saatiin, kun VTT toimitti käytettäviksi luettelot sotatoimien johdosta vammautuneista naisista, mikä helpotti yhteydenottoa. Jäsenten tavoittaminen helpottui myös, kun Naissotainvalidit ry sai oman tiedotuspalstansa Sotainvaliidi-lehdessä vuonna 1952. 

Organisaation luomista hidasti osaavan työvoiman puute vaikka intoa jo liittyneillä jäsenillä riitti. Vähitellen sotilasvammalain suoma turva ja lukuisat tiedotukset alaosastoille saivat naissotainvalidit itse hakeutumaan oman erikoisjäsenyhdistyksensä piiriin ja toiminta alkoi vakiintua.

Oma tiedotusnurkka Sotainvaliidi-lehdessä tavoitti yhä useampia naissotainvalideja. Kuva vuoden 1952 lehdestä numero 11.

 

Tarve omalle huoltolaitokselle

Sotainvalidien Veljesliitossa naissotainvalidit olivat 1950-luvun alussa yhä omaa huoltolaitosta vailla. Näin oli siitä huolimatta, että Naissotainvalidit ry piti asiaa aktiivisesti esillä. Määrällisesti huoltolaitosta tarvitsevia naisia oli vähän, vaikka suhteellisesti naissotainvalideissa oli paljon vaikeasti vammautuneita. Usein heidän vammassaan oli kyse sairaudesta. Lähes 2/3 Naissotainvalidit ry:n jäsenistä oli sairastunut tuberkuloosiin tai sydän- ja reumasairauksiin.

Lopulta sopiva huoneisto löytyi Helsingistä, ja naissotainvalidien huoltokoti, tai Koti, kuten he sitä nimittivät, sijoitettiin keväällä 1957 Helsingin keskustaan Kalevankatu 50:een. Kodin kuntoon laittamisessa suurena apuna oli Veljesliiton Naisjärjestö. Kotiin voitiin sijoittaa kerrallaan 4–5 vaikeavammaista naissotainvalidia. Ensimmäisenä kokonaisena toimintavuotena 1958 kodissa oli kolme vakinaisesti hoidettavaa sotavammaista. Huoltokoti toimi Kaunialan sairaalan ylilääkärin Niilo Karikosken alaisuudessa.

 

Naissotainvalidien Koti Kalevankadulla vuonna 1957 mahdollisti hoidettavien asuttamisen lisäksi myös yhteiset kokoontumiset.

Uuteen kotiin

Naissotainvalidien huoltokoti oli pieni käsittäen vain kaksi huonetta, joten vuonna 1961 tapahtunut muutto uusiin, Veljesliiton lahjoituksena saamiin tiloihin Mariankatu 12:ssa Helsingissä merkitsi huomattavaa parannusta. Uudessa kodissa oli kahden majoitushuoneen lisäksi yhteisiä tiloja, joita käytettiin ahkerasti sisariltojen järjestämisessä. Naissotainvalideille järjestyi vielä pariin otteeseen lisää tilaa, mutta vähitellen kodin valvonta Kaunialasta saakka koettiin liian hankalaksi.

30-vuotisjuhlassaan helmikuussa 1976 Naissotainvalidit ry muistutti isoveljiään – eli miessotainvalideja siitä, ettei naisia unohdettaisi kun Kaunialaa laajennettiin. “Mekin vanhenemme yhdessä veljien kanssa ja niin avun kuin hoidonkin tarve käy yhä suuremmaksi jäsentemme keskuudessa.”  Kun huoltokodille ei enää onnistuttu saamaan kodin välittömässä läheisyydessä asuvaa hoitajaa, päätettiin naissotainvalidit siirtää 1.6.1970 alkaen kokeilumielessä Kaunialaan. Hyvien kokemusten ansiosta ratkaisusta tuli vielä samana syksynä pysyvä. Sotavammasairaalassa naissotainvalidit saivat erillisen osaston, jolla oli oma hoitajansa. Naissotainvalidien jäsenmäärä kasvoi toimintavuosiensa aikana tasaisesti. Toisena toimintavuonnaan 1947 siinä oli 315 jäsentä, 400 jäsenen rajapyykki rikkoutui vuonna 1954 406 jäsenellä. Vuoteen 1997 asti yhdistyksen jäsenmäärä pysytteli 400 tuntumassa.

Yhdistyksen sihteerinä toiminut Elvi Halonen (vas.) ja pj:na toiminut Irja Sirviö esittelevät yhteistyön voimaa, jonka ansiosta kaksi käsiamputoitua pystyvät ompelemaan.

Yhdistys purkautuu

2000-luvun alussa kolme erikoisjäsenyhdistystä päätti lopettaa toimintansa, sillä omalle yhdistykselle ei enää tunnettu samanlaista tarvetta kuin alussa. Sotatuberkuloottiset ry purkautui vuoden 2002 lopussa ja huhtikuussa 2003 Amputoidut ry teki saman päätöksen. Erikoisjäsenyhdistyksistä toimintaansa jatkavat yhä Aivoninvalidit ry ja Sotasokeat ry. Naissotainvalidit ry:n toiminta päättyi 31.12.2003 ja jäsenet liittyivät paikallisiin sotainvalidiosastoihin, elleivät jo olleet niiden jäseniä. Vuoden 2019 alussa naissotainvalideja oli vielä reilut 200.

Marja Kivilompolo

Lähteinä käytetty Tuomas Hopun Sotainvalidit edellä käyden – vammoista huolimatta -kirjaa, Markku Honkasalon Suomalainen sotainvalidi -kirjaa sekä Sotainvalidi-lehtiä ja Veljesliiton vuosikertomuksia.

Facebooktwitterlinkedinmail

Veljesliitto 80

Ensisijainen sivupalkki

Veljesliitto 80

Sotainvalidien Veljesliitto täyttää 81 vuotta – katso video!

Veljesliitto perustettiin 81 vuotta sitten – juhlalehti kuljettaa läpi sotainvalidien historian

Sotainvalidityön kahdeksan vuosikymmentä

Sotainvalidien Veljesliitolle arvovaltaiset onnittelut

Osa 6 – Sotavammaisten huollon järjestäminen talvisodan jälkeen

Veljesliiton ensiaskeleet – vammautuneet halusivat oman järjestön

Invalidisäätiö ja Sotainvalidien Veljesliitto täyttävät 80 vuotta

Veljesliitto koulutti opaskoiria kolme vuosikymmentä – 29.4. vietetään kansainvälistä opaskoirapäivää

Osa 5 – Talvisodassa vammautuneet

Sodassa vammautuneiden tukena 80 vuotta

Lisää Veljesliiton artikkeleita..

Footer

Sotainvalidien Veljesliitto

Käyntiosoite: Junailijanaukio (7. krs), Helsinki
Postiosoite: Ratavartijankatu 2 A, 00520 HELSINKI
puh. 045 788 42733
keskus.tsto@sotainvalidit.fi

Kunniamerkkipalvelu:
puh. 045 7884 2731 / 045 7884 2732, kunniamerkkipalvelu@sotainvalidit.fi

Lahjoita

·Toteutus ja ylläpito MMD Networks Oy·

Hallinnoi evästeiden suostumusta
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin. Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
Hallitse vaihtoehtoja Hallinnoi palveluita Hallitse myyjiä Lue lisää näistä tarkoituksista
Näytä asetukset
{title} {title} {title}