Sotainvalidien Veljesliiton 66. liittokokouksen kannanotto:
Maamme sotainvalidit esittävät kiitoksen eduskunnalle, jonka aloitteesta ja yksimielisellä päätöksellä viime joulukuussa hyväksytty lainmuutos avasi 10–15 %:n haitta-asteen sotainvalideille mahdollisuuden päästä tarvittaessa hoitoon sotainvalidien veljeskoteihin. Samalla on saatu päätökseen liiton monivuotinen työ kaikkien sotainvalidien saamiseksi sotilasvammalain nojalla korvattavien avo- ja laitoshoidon palvelujen piiriin.
Keski-iältään 95-vuotiaiden sotainvalidien vanhuudenhuollon turvaaminen edellyttää, että kunnat järjestävät heidän tarvitsemansa riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon avopalvelut. Myös hoitolaitoksissa tulee olla riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa huolehtimassa näiden kunniakansalaisten laadukkaasta hoidosta. Liiton ja sen jäsenyhdistysten edunvalvontatyötä tarvitaan jatkossakin varmistamaan sotainvalidien palvelujen toteutuminen.
Huomattava osa sotainvalidien puolisoista ja leskistä jää yhä vaille kuntoutusta. Heidän tukensa sotainvalideille on ollut merkittävä. Sotainvalidien Veljesliitto pitää tärkeänä, että iäkkäille puolisoille ja leskille tarkoitettua kuntoutusta kehitetään ja laajennetaan tukemaan heidän arkea.
Sotainvalidien veljeskotien tarjoamalla asiantuntevalla hoidolla ja niiden vastuulla olevalla neuvontapalvelulla on keskeinen asema, jotta sotainvalidien elämänehtoo on turvallinen. Niiden osaamista ja palveluita tulisi nykyistä enemmän käyttää myös sotainvalidien puolisoiden ja leskien sekä kaikkien sotiemme veteraanien hyväksi.
Tarve sotainvalidien ja puolisojäsenien tukemiselle jatkuu. Sotainvalidien Veljesliitto ja sen jäsenyhdistykset käyttävät varallisuutensa sotainvalidien elinaikana heidän ja puolisojäsenten hyväksi. Perinteisen veljeshengen mukaisesti tuetaan heikoimmassa asemassa olevia, tarvittaessa antamalla veljestukea myös yli osasto- ja piirirajojen.
Ställningstagande av Krigsinvalidernas Brödraförbunds förbundsmöte 6.6.2019
Vårt lands krigsinvalider frambär sitt tack till riksdagen, på vars initiativ och genom vars enhälliga beslut en i december godkänd lagändring öppnade möjligheten för krigsinvalider med en grad av men på 10−15 % att vid behov komma till vård på krigsinvalidernas brödrahem. Samtidigt har man så fullbordat förbundets mångåriga arbete med att få med alla krigsinvalider inom ramen för den öppna service och den anstaltsvård som enligt militärskadelagen skall ersättas.
Tryggandet av servicen på ålderdomen för krigsinvaliderna med en medelålder om 95 år förutsätter, att kommunerna anordnar den tillräckliga öppna service inom social- och hälsovården som krigsinvaliderna behöver. Också på vårdanstalterna bör det finnas tillräckligt med yrkeskunnig personal, som bär omsorg om dessa hedersmedborgares högkvalitativa vård. Också i fortsättningen behövs förbundets och dess medlemsföreningars intressebevakningsarbete så att man kan säkra förverkligandet av krigsinvalidernas service.
En betydande del av krigsinvalidernas makor och änkor blir fortfarande utan rehabilitering. Deras stöd till krigsinvaliderna har haft stor betydelse. Krigsinvalidernas Brödraförbund anser det vara viktigt, att man utvecklar den rehabilitering som är avsedd för de åldrande makorna och änkorna och att den utvidgas till att stöda dem i deras vardag.
Den av krigsinvalidernas brödrahem erbjudna sakkunniga vården och den rådgivningsservice som är på deras ansvar intar en central ställning, när det gäller att trygga krigsinvalidernas liv på målrakan. Brödrahemmens kunnande och serviceformer bör mera än tidigare tillgodogöras också till förmån för krigsinvalidernas makor och änkor samt alla veteraner från våra krig.
Behovet att stöda krigsinvaliderna och makamedlemmarna fortgår. Krigsinvalidernas Brödraförbund och dess medlemsföreningar använder sina tillgångar under krigsinvalidernas livstid dem och deras makamedlemmar till fromma. I enlighet med traditionell brödraanda stöder man dem som befinner sig i en svagare position, vid behov genom att ge brödrastöd också över avdelnings- och distriktsgränser.
