Edellä käyden – vammoista huolimatta
Sotainvalidien Veljesliitto on sotainvalidien itsensä 18.8.1940 perustama järjestö. Vuosikymmentensä aikana sotainvalidit ja heidän järjestönsä on ollut edellä kävijä monessa asiassa.
Oma järjestö avuksi
Sotien jälkeen lähes 100 000 pysyvästi vammautuneen piti opetella uudenlainen elämä – ilman kättä, ilman näköä tai kipujen kanssa. Sotainvalidit perustivat tueksi ja turvaksi oman huolto-, etu- ja veljesjärjestön.
Sotainvalidien Veljesliitto kuntoutti ja koulutti jäseniään sekä tarjosi vertaistukea. Elämään palaaminen helpottui, kun sodan traumoja pääsi purkamaan kohtalotovereiden kanssa.
Apua omista laitoksista
Moni sotainvalidi joutui viettämään vammautumisen jälkeen vuosia sairaalassa. Kun sotavammasairaalat ajettiin alas, päätti Veljesliitto huolehtia jatkuvaa hoitoa tarvitsevista sotainvalideista itse ja perusti 1940-luvulla kuusi hoitolaitosta. Ensimmäisenä, vuonna 1945 työnsä aloitti aivovammaisille tarkoitettu Suitia ja seuraavana vuonna vaikeavammaisten sotainvalidien Kauniala. Kaunialassa hoidetaan yhä sotainvalideja mutta myös muuta vanhusväestöä.
Opaskoirakoulu sotasokeiden avuksi
Sotien jäljiltä Suomessa oli yli 200 sotasokeaa. Koska opaskoirien koulutustarve oli suuri, siirtyi opaskoirien kouluttaminen SPR:ltä Sotainvalidien Veljesliitolle ja sen omiin opaskoiratiloihin.
Veljesliitto koulutti koiria kolmen vuosikymmenen ajan, myös siviilisokeille. Veljesliitto myös koulutti Suomen ensimmäiset huumekoirat tullille.
Juomajätti Suomeen
Coca-Colaa tarjottiin Suomessa ensimmäisen kerran Helsingin olympialaisissa kesällä 1952. Sotainvalidien Veljesliitto sai hoitaakseen myynnin, ja myyntitulot käytettiin sotainvalidityön tueksi. Olympialaisten jälkeen Veljesliitolla oli mahdollisuus alkaa valmistaa Coca-Colaa Suomessa. Hanke koki vastoinkäymisiä, eikä sen kannattavuuteen lopulta uskottu. Juomaa pidettiin ohimenevänä nuorisovillityksenä.
Proteesit kuntoon
Sotien jälkeen lähes 6 000 amputoitua tarvitsi proteesia avukseen. Mutta mikäli proteesia ei käyttänyt oikein, aiheutti se usein särkyjä ja nivelten kulumia.
Sotainvalidien Veljesliitto etsi proteesitietoutta ulkomailta. Se kehitti tekojäseniä ja opasti niiden käyttämisessä. Kehitystyö näkyy edelleen amputoitujen kuntoutuksessa.
Kuntoutuksen aloittaminen
Valtio korvasi amputoiduille proteesin käyttökoulutuksen. Fyysisten ja henkisten hyötyjen kannustamana kuntoutus kehitettiin huipputasolle. Vähitellen myös muut sotainvalidit saatiin kuntoutuksen piiriin.
Tällä hetkellä sotainvalidit saavat valtion korvaamaa kuntoutusta. Vammoistaan huolimatta he ovat keskimääräistä paremmassa kunnossa ja elävät kauemmin kuin muut ikäisensä! Veljesliiton järjestämä kuntoutus amputoiduille oli lähtölaukaus nykyiselle, aktiiviselle kuntoutukselle Suomessa.
Kodit kuntoon
Sotainvalidien ikääntyessä huomattiin, että heidän asuinolonsa vaihtelivat suuresti. Useille ei tullut edes juoksevaa vettä. Todettiin, että kotien korjaaminen vanhuuden tarpeita vastaaviksi tulee laitoshoitoa huomattavasti halvemmaksi.
Sotainvalidipiireihin palkattiin korjausneuvojia, jotka opastivat asuntojen korjaamisessa. Nykyään korjausneuvojat työskentelevät Vanhustyön keskusliitossa ja auttavat myös muuta vanhusväestöä.
Kotiapua ja työtä
Sotainvalidien suuri toive on saada asua omassa kodissaan. Sotainvalidien Veljesliitto kouluttaa ja työllistää pitkään työttöminä olleita sotainvalidien ja muiden veteraanien avustajiksi. Avustajan kanssa keitetään kuppi kahvia, tehdään pieniä kotiaskareita ja jutellaan, ja näin täydennetään kunnallista kotiapua.
Sekä avustajat että sotainvalidit ovat olleet hankkeeseen erittäin tyytyväisiä. Samalla kun kotihommat hoituvat, yksinäisyys helpottaa.
Suomen neidot
Sotainvalidien Veljesliitto järjesti ensimmäiset Suomen neito -kilpailut yhteistyössä Seura-lehden kanssa vuonna 1952. Sotainvalidi Johannes Reitamo sai houkuteltua mukaan Armi Kuuselan, joka valittiin samana vuonna myös maailman kauneimmaksi naiseksi.
Myöhemmin kisoista ponnistivat maineeseen myös Teija Sopanen ja Lenita Airisto. Kisan voittaja osallistui Suomessa Veljesliiton tilaisuuksiin ja auttoi näin keräämään rahaa sotainvalideille. Liitto luopui Suomen neito -kisojen järjestämisestä ensimmäisen kerran jälkeen, mutta Lahden sotainvalidipiiri järjesti kisat vielä kahdesti.
Erilaista urheilua
Sotainvalidien kuntoutuksessa on aina korostettu liikunnan merkitystä. Moni jatkoikin urheilu-uraansa vammautumisesta huolimatta ja Veljesliiton jäsenet pärjäsivät olympiatasolla. Kultaa tuli uinnista heti ensimmäisistä paralympialaisista Roomasta vuonna 1960.
Suomen ensimmäiset istumalentopallo-ottelut pelattiin Kaskisaaressa amputoitujen kuntoutumiskurssilla. Vammautuminen ei enää ollut este huippu-urheilulle!
Vanhuuden turvaksi
Keski-ikää lähestyessä sotainvalidit huolestuivat tulevaisuudestaan – missä vammautuneen olisi hyvä elää vanhana? Sotainvalidien aktiivisuuden ansiosta ympäri Suomea rakennettiin 21 sairas- ja veljeskotia sodassa vammautuneiden vanhuudenturvaksi. Nyt, sotainvalidien määrän vähentyessä, laitoksissa saa hoitoa myös muu väestö.