Vuoden viimeisen, 13.12. ilmestyvän Sotainvalidi-lehden pääkirjoituksessa pääsihteeri Markku Honkasalo kertoo, kuinka liiton toimintaa sopeutetaan jäsenistön pienentyessä ja varojen vähetessä.
Hallittua sopeuttamista
Sotainvalidien Veljesliitto oli sotien jälkeen Suomen suurin kansalaisjärjestö. Varsinaisten sotainvalidijäsenten määrä on laskenut niin, että 96 000 pysyvästi vammautuneesta on elossa alle 3 000. Heidän lisäkseen Veljesliiton jäseninä on vajaat 9 000 puolisojäsentä sekä 3 500 tukijäsentä. Liitto on sopeuttanut toimintaansa jo vuosia jäsenmäärän laskuun.
Hallinnon sopeuttaminen on tapahtunut ”itseohjautuvasti” ilman pakottamista. Me emme puhu ”alasajosta”, vaan nimenomaan sopeuttamisesta. Paikallisosastot ovat viime vuosina alkaneet purkautua enenevässä määrin. Vuonna 2010 liitossa oli vielä lähes 300 sotainvalidiosastoa ja tällä hetkellä niiden määrä on 195. Osastojen jäsenet ovat liittyneet naapuriosastoon ja nyt yhä useammin henkilöjäseniksi sotainvalidipiiriin. On tärkeää, että purkautuneiden osastojen alueelle jää tukijäseniä, jotka huolehtivat edelleen yhteyksistä sotainvalidi- ja puolisojäseniin.
Emme puhu ”alasajosta” vaan sopeuttamisesta.
Liiton keskustoimistossa työskenteli 1980-luvun lopussa noin 30 työntekijää ja 2000-luvun alkuun mennessä se oli vähentynyt 20 työntekijään. Tällä hetkellä keskustoimistossa on kuusi kokopäiväistä ja kolme osa-aikaista (eläkkeellä) työntekijää. Henkilökunnan pieneneminen on tapahtunut ns. luonnollisen poistuman kautta. Sotainvalidipiirien toiminnanjohtajista valtaosa on osa-aikaisia, joten kentälläkin on tapahtunut hallinnon sopeuttamista. Vaikka palkatun väen määrä vähenee, Veljesliitossa toimii edelleen aktiivisesti tuhansia vapaa-ehtoisia toimijoita.
Veljesliitto on käyttänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana Kaunialan ja Kyyhkylän sekä keskustoimiston tilojen myynneistä saatuja varoja hyvin etupainotteisesti kentän tukeen jäsenkunnan hyväksi. Nyt varat ovat vähentyneet jo siinä määrin, että kentän tukea pitää ratkaisevasti supistaa. Tänä vuonna liiton tuki kentälle aleni 25 prosenttia ja ensi vuoden talousarviossa on 38 prosentin leikkaus tukiin. Nämä ovat välttämättömiä, jotta turvataan liiton toiminta vielä 2020-luvullekin.
Tukea piireiltä osastoille annetaan todellisen tarpeen mukaan.
Ensi vuonna pienenevällä liiton huolto- ja tukirahalla pitää ensisijaisesti turvata sotainvalidipiirien toimintaedellytykset kuitenkin niin, että hallintoon menevät kulut ovat kohtuulliset. Tukea piiriltä osastoille voidaan jatkossa antaa vain todellisen tarpeen mukaan, ei automaattisesti jäsenmäärien suhteessa. Tärkeintä on huolehtia siitä, että jäsenkuntamme saa kaikki yhteiskunnan heille tarjolla olevat tuet.
Liiton toiminnan loppuun saattaminen on vahvistettu askel askeleelta useammassa liittokokouksessa. Näin on kyetty hahmottamaan toiminnan jatkuminen tehokkaana loppuun saakka. Emme välttämättä osaa vielä nähdä, mikä tilanne sotainvalidityössä on vuoden 2025 tienoilla. Lopulliset ratkaisut tekevät silloin vastuussa olevat toimijat.
Markku Honkasalo, pääsihteeri
