Marsalkka Mannerheim, Sotainvalidien Veljesliiton kunniapuheenjohtaja, osallistui Jyväskylässä 18.8.1940 perustamiskokoukseen. Hän piti paikalla alla olevan puheen:
Aseveljet, Suomen sotilaat!
Olen saapunut tänne luoksenne tervehtiäkseni teitä ja kerran vielä kiittääkseni teitä, sankariarmeijani valioita.
Nähdessäni teidät sykähtää sydämeni ylpeydestä ja kunnioituksesta, sillä tiedän hyvin, että juuri teidän uhrimielenne, rohkeutenne ja lannistumaton sitkeytenne on säilyttänyt rakkaalle isänmaallemme sen vapauden ja itsenäisyyden. Mutta samalla nähdessäni sen hinnan, millä te isänmaan vapauden lunnaat olette maksaneet, kouristaa sydäntäni ja lämmin myötätunto täyttää mieleni.
Kova on sotamme ollut ja syviä haavoja on se iskenyt niin hyvin koko yhteiskuntaan kuin yksilöihin. Vain vaivoin ja vähitellen kykenemme raskaat hengen ja aineen tappiomme korvaamaan ja vain sitkeällä työllä ja kaikki voimamme yhdessä ponnistaen voimme jälleen luoda tuleville sukupolville samanlaiset elämänehdot, joista meidän itsemme on suotu nauttia. Tähän tulokseen me pääsemme, tämän päämäärän me saavutamme, kunhan määrätietoisesti, yksimielisinä yritämme parastamme, rakennamme särkyneen kotimme uudelleen. Siihen on meidän kaikki voimamme koottava ja rohkeasti käytävä työhön. Samaan jälleenrakentamistyöhön, johon koko yhteiskunnan on käytävä, tulee teidänkin kunkin kohdaltaan käydä. Kuten koko yhteiskunnalle, on teille kullekin nyt tärkeintä ryhtyä rakentamaan uudelleen elämäänne, joka jokaiselle teistä on vaikeutunut, monelle ehkä aivan perustuksiaan myöten on muuttunut vaikeiden ruumiillisten vammojen takia.
Tietäkää kuitenkin, että teissä itsessänne, sisimmässänne asuu se voima, joka auttaa teitä eteenpäin, että te ette ilman omakohtaista voimakasta halua ja yrittämistä pääse tulokseen edes suurenkaan ulkoa tulleen avun varassa.
Olenkin sen tähden ilolla ja tyydytyksellä todennut teidän halunne ja pyrkimyksenne ottaa omiin käsiinne asianne eteenpäin kehittäminen. Olen varma siitä, että teidän tänään perustettava liittonne voi ja tulee teitä tukemaan ja auttamaan, ja toivon lämpimästi liitollenne ja sen kaikille jäsenille onnea ja menestystä pyrkimyksissään.
Olen varmasti vakuuttunut siitä, että yhteiskunta tietäen ansionne ja tuntien sen kunniavelan, jossa isänmaa on teille, omalta osaltaan tulee tukemaan teitä, isänmaalle raskaan uhrinsa antaneita.
Lähteköön siis jokainen teistä, rohkeat aseveljeni, kohdaltaan rakentamaan ja kohottamaan omaa tulevaisuuttaan. Voittakaa kaikki vaikeutenne, pysykää lujina ja näyttäkää maailmalle sodassa jo näyttämänne ihmeen lisäksi uusi, se mihin suomalainen sotilas invaliidinakin sisullaan pystyy. Vaikka tiedän, että tämä vaatii teiltä kaiken voimanne ja sitkeytenne, älkää ponnistellessanne sittenkään unohtako, että yksilön onnen yläpuolella on isänmaan onni. Sen onnen puolesta on meidän edelleenkin kaikkemme jaksettava uhrata. Tälle rakkaalle isänmaallemme, joka teiltä jo niin paljon on vaatinut, mutta jonka eteen mikään uhri ei saa olla liian suuri, kohottakaamme voimakkaasti kolminkertainen eläköön-huuto: Eläköön Suomi!
