Haapavedellä asuva autoharrastaja ja taksiyrittäjä Ari Aaakko, 54, keksi yhdistää kaksi itselleen tärkeää aihetta ja hankki yhteen autoonsa puhetta herättävät, taitavasti kuvitetut teippaukset.
Idea lähti edesmenneen isoisän Juho Aakon vanhoista sota-ajan kuvista, joita Aakon kotona oli pyörinyt ilman suurempaa varmuutta, mitä hän niillä tekisi. Aakon isänisä kaatui sodassa vuonna 1941 Vuonisjoella, eikä Aakko siis koskaan tavannut isoisäänsä.
Auto juhlistaa useita merkittäviä vuosipäiviä
Aakko halusi yllättää autollaan isoisän siskon, jonka 90-vuotissyntymäpäivät lähenivät. Valitettavasti isotäti ehti kuolla vain pari kuukautta ennen juhlapäivää eikä siis ehtinyt nähdä komeaa autoa ja edesmennyttä veljeään autoon ikuistettuna. Samana vuonna tuli kuluneeksi myös 20 vuotta hänen isänsä kuolemasta, joten auton kuvat ovat hatunnosto myös edesmenneelle isälle.
– Samana vuonna 2021 kun auto valmistui, vietettiin myös Lotta-Svärdin 100-vuotisjuhlaa, joten auto sijoittui siihenkin hienona kunnianosoituksena, Aakko sanoo.
Ari Aakko halusi autossaan yhdistää isoisänsä ja hänen kohtalonsa osaksi suosittua, Aakolle tärkeää elokuvaa, Edwin Laineen ohjaamaa Tuntematonta sotilasta vuodelta 1955. Niinpä myös elokuvan legendaariset hahmot pääsivät mukaan.
Sopiva auto kunniakkaaseen tehtävään
– Valitsin Mustangin, sillä katsoin, että siinä on oikea auto teippauksen kohteeksi ja halusin, että ne saavat arvostusta molemmat.
Kuvat Aakko halusi sijoittaa autoonsa niin, että nekin tukevat osaltaan tarinan kulkua.
– Halusin kuvatarinan kiertämään autoa ja se alkaa siitä, kun sota alkoi. Takakontin kohdalla on kuva Tuntemattoman kohtauksesta, jossa miehet seisovat kovennetussa rangaistuksessa ja viholliskoneet lentävät yli. Kaikki teemat yhdistyvät lopulta konepellin päällä ja kuvat menevät päällekkäin. Vänkärin etulokasuojan kohdalla tulee rauha. Tavallaan tarina kiertää auton ympäri, Aakko sanoo.
Kuvien valinta, sommittelu ja teippaus oli iso urakka, joten Aakko kääntyi ammattilaisten puoleen.
– Idean toteutti Ylivieskassa suunnittelija Saraeleni, jolle annoin kuvat ja hän suunnitteli kokonaisuuden. Kuvat tulostettiin teipeille, joilla auto teipattiin. Siitä tuli todella hieno. Ilman Saraa tästä ei olisi näin hienoa tullut, Aakko kiittelee tyytyväisenä.
Vaiettu, raskas aihe
Auto kerää ymmärrettävästi huomiota missä päin tahansa liikkuu ja hyvä niin. Se on ollut Aakolle yksi syistä näyttäviin teippauksiin – herättää keskustelua ja saada ihmiset puhumaan.
– Isäni oli 10-vuotias, kun hänen oma isänsä kaatui sodassa. Se oli isälle hirvittävän kova paikka, joka varjosti häntä läpi elämän. Isoisä oli hänelle rakas. Hän oli opettanut isän lukemaan ja kirjoittamaan ja kuolema aiheutti isälle trauman, Aakko kertoo.
Kuten aikakaudelle tyypillistä oli, ei perheessä puhuttu sodassa kaatuneesta isästä. Sama tyyli jatkui myös Aakon kohdalla: kaatuneesta isoisästä ei puhuttu. Autollaan Aakko on ollut synnyttämässä keskustelua ja herättämässä ajatuksia.
– Ihmiset tulevat juttelemaan autosta ja palaute on ollut pelkästään positiivista. Auto oli esillä isosti Iltalehdessä vuosi sitten, ja sen jälkeen minulle tuli kymmenittäin viestejä tuntemattomilta ihmisiltä, jotka kertoivat omien sukulaistensa kohtaloista sodassa, Aakko kertoo.
Suruviesti kirjeessä
Suruviesti kaatumisesta tuotiin Ari Aakon isoäidille kenttäpastorin kirjeenä. Katkelmia kirjeestä sekä isoisän sota-aikainen kuva löytyvät Aakon auton konepelliltä. Aakko on säilyttänyt myös 20 vuotta sitten kuolleelta isältään perimänsä puisen, Ruotsissa tehdyn lelulentokoneen, joita lahjoitettiin sotaorvoille ympäri Suomea.
– Autolla haluan myös muistuttaa kaikkia näistä asioista, joita aikaisemmin on tapahtunut. Heidän elämänsä oli paljon vaikeampaa kuin mitä se meillä nyt on. Auton on kunnianosoitus sille sukupolvelle.
Ari Aakko ajaa paljon, paitsi työnsä puolesta, myös harrastuksena. Niinpä myös tämä näyttävä auto on ollut paljon tien päällä, mikä on laittanut teippauksen laadun koetukselle mutta ilokseen Aakko on huomannut, että ne ovat kestäneet moitteettomasti. Autoa on voinut nähdä eri puolilla aina Rovaniemeltä Tampereelle.
– Ensi kesänä tarkoitus on ajaa tällä Raatteen tielle, sinne seuduille, missä isoisä kaatui. Tällä tavalla isoisäkin on päässyt reissaamaan ja näkemään uusia paikkoja, Aakko toteaa.
Teksti: Marja Kivilompolo
Kuvat: Ari Aakko
Juttu on julkaistu Sotainvalidi 4/2022 -lehdessä