• Hyppää ensisijaiseen valikkoon
  • Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen
Sotainvalidien Veljesliitto

Sotainvalidien Veljesliitto

Sotainvalidien Veljesliitto – Krigsinvalidernas Brödraförbund ry. on sotainvalidien itsensä Jyväskylässä 18.8.1940 perustama sotavammaisten huolto-, etu- ja veljesjärjestö. Sotainvalidien tukena ympäri Suomea on liiton 18 piiriä ja yksi piiri Ruotsissa.

MENUMENU
  • Sotainvalidien Veljesliitto
    • Sotainvalidityö
      • Tukijäsenyys
      • Veljesliiton toiminnan ja talouden suuntaviivat vuosille 2019-2021
      • Toimintakertomukset
      • Osastoille aineistoa
        • Osastojen ja piirien mallisäännöt, liiton säännöt
        • Tietoja puolisojäsenyydestä
        • Lomakkeet
        • Arkistointiopas
        • Luettelo arkistoista
        • Osaston purkautuminen
        • Purkautuneen osaston lippu
    • Sotainvalidien perinnetyö
      • Sotainvalidien Perinnejärjestö
        • Perinneyhdistykset
        • Säännöt
      • Sotainvalidipäivä 18. elokuuta
      • Tammenlehvän Perinneliitto
        • Veteraanipäivän historiaa
      • Tuki- ja perinnesäätiö
    • Veljesliiton historiaa
      • Veljesliitto 80 vuotta
      • Sotainvalidit kertovat
      • Talvisota 80
    • På svenska
      • Intressebevakning: Är det möjligt att få förnyelser?
      • Ledaren: Några ord till avslutning på undantagsåret
    • Liiton organisaatio
    • Extranet
    • Ajankohtaista
  • Korvaukset
    • Korvausmuodot
      • Elinkorko, omaiskorotus ja erityinen haitta
      • Hoito- ja sairausturva
      • Asunnon muutostyöt
      • Kotihoito ja sen tukimuodot
      • Täydennyskorko
      • Sotainvalidien kuntoutus
    • Hakeminen ja muutoksenhaku
      • Korvausten hakeminen
      • Muutoksenhaku päätöksiin
      • Valtiokonttori ja vakuutusoikeus
    • Neuvontaa sotainvalideille
      • Neuvontapalvelu
      • Asuntojen korjausneuvonta
    • Kuoleman jälkeen
      • Hautausapu
      • Huoltoeläke ja lisähuoltoeläke
      • Kertakaikkinen korvaus
    • Prosenttirajat
    • Leskille ja puolisoille
    • Veljes- ja sairaskodit
    • Avustajatoiminta
  • Sotainvalidi-lehti
    • Vuoden 2020 lehdet
    • Vuoden 2019 lehdet
    • Vuoden 2018 lehdet
    • Vuoden 2017-2010 lehdet
    • Erikoisjulkaisut
  • Yhteystiedot
    • Piiritoimistot
    • Kunniamerkkipalvelu
    • Usein kysyttyjä kysymyksiä
    • Veljes- ja sairaskodit
    • Avustajatoiminta
    • Perinneyhdistykset
    • Yhteistyötahoja

Sotainvalidi Veikko Heikkinen 100 vuotta

 Rukajärven suunnan veteraani Veikko Ilmari Heikkinen syntyi Hyrynsalmen Saarivaarassa 2.2.1920 Eeli ja Alma Heikkisen, o.s. Anttosen perheeseen. Veikon lisäksi sisarusparveen kuului kolme veljeä ja kaksi siskoa. Tuon ajan maalaiselämään kuului omavaraisuus ja osaaminen selviytyä. Jo pienestä pitäen oli opittava oman käden taidot ja tahto mennä elämässä eteenpäin. Jo varhaisessa nuoruudessa piti mennä tienesteihin pöllimetsään ja savotoille. Siinä sivussa tuli isältään saatu taito veneen veistämiseen ja rekien tekoon.  Veikko kertoi tehneensä kaikkiaan veneitä yli 50 kpl.

Marraskuun 30. päivänä 1939 syttyi talvisota. Neuvostojoukkojen edettyä Suomussalmen kirkonkylään Raatevaaralta voitiin havaita palon loimut ja tykistön jylinä. Veikko kutsuttiin kolmen veljensä ja isänsä kanssa Suomussalmen Lieppaaseen huoltotehtäviin. Heidän piti siellä valmistaa ja korjata rekiä suomalaisille puolustajille. Kaikkiaan rekiä korjattiin tai niitä valmistui enemmän kuin 100 kpl. Muu perhe evakuoitiin sodan alussa Kestilään.Sotatoimien päätyttyä oli sitten hevosmatka Kestilään, missä muu perhe oli. Matkaa sinne oli noin 300 kilometriä.Kestilässä ollessaan Veikko sai kutsuntamääräyksen Pulkkilaan. Kutsunnoista oli sitten siirtyminen Kiuruvedelle Ruutanan jv-koulutuskeskukseen. Majoituksen Veikko muistaa olleen Ketolan talossa. Isä ja muut veljet määrättiin linnoitustöihin Laatokan pohjoispuolelle Räisälään. Juhannuksen aikaan 1941 tuli sitten siirto junalla Kontiomäelle ja edelleen junalla Lieksaan. Ruunaan kylässä oli valatilaisuus. Joukkoyksikkö oli JR 43, 1 Kkk, joka perustui talvisodan joukkoihin.

Partalanmäen koululla oli sitten siirtyminen vasta perustettuun 14 div. JR10:n  Kk-komppaniaan. Johtajana vänrikki Varis. Lieksan Nurmijärvellä Veikko pääsi ensi kertaa näkemään Maxim-konekiväärin ja tutustumaan siihen. Varsinaiset sotatoimet alkoivat valtakunnanrajan ylityksellä Kivivaarassa. Eteneminen jatkui Tuulijärvellä, missä neuvostojoukot olivat vahvasti linnoittautuneet. Neljä tuntia kestäneen tulitaistelun jälkeen vihollinen oli lyöty. Eteneminen kohti Rukajärveä JR 10:n mukana oli alkanut. Rukajärvi päätyi suomalaisten valloitukseen 11.9.1941. Alkoi asemasotavaihe. 14.1.1942 tuli määräys lähteä Maj Guban retkelle tuhoamaan vihollisen suuri huoltokeskus. Tuo retki tai kaukopartiomatka oli merkittävä myös Veikon kohdalla. Hän sai tuolla matkalla paleltumisvammoja. Ne ei kuitenkaan estäneet toipumisen jälkeen hänen sotapalvelustaan, joka loppui syyskuussa 1944. Toimiminen koko sodan ajan kk-ampujana aiheutti hänelle kuulovamman, minkä seurauksena hän sai 10 %:n invaliditeetin.

Aseveljien kertoman mukaan Veikon hermot ja kestävyys pitivät myös äärimmäisen tiukoissa paikoissa. Hän ei ”kuvia kumarrellut”, mutta suomalaisena sotilaana hän oli periksiantamaton ja tarvittaessa kova. Kesällä 1944 tuli siirtyminen Erp 24. joukkoihin ja matka Ilomantsin suunnalle, missä sodan loppuvaiheessa Lupasalmessa tuli varmistustehtävät vihollisen hyökkäyksen estämiseksi edetä syvemmälle Suomen puolelle. Hyökkäys oli kuitenkin estetty raskaissa puolustustaisteluissa, ja paluu Rukajärvelle oli edessä. Rauha oli saatu aikaan Neuvostoliiton kanssa.

Kellovaarassa Veikko pääsi todistamaan neuvostosotilaiden tulon kohden Suomea. Heidän johtajansa oli vaatinut päästä suomalaisten komentajan kenraali Raappaman puheille. Hänen vaatimuksensa oli ollut vapauttaa Kiimasjärventie vapaaksi neuvostojoukkojen etenemiseksi Suomussalmelle. Veikko tuli suomalaisten joukkojen mukana Nurmekseen, josta paluu kotimaisemiin jatkui kävellen Kuhmoon ja edelleen joukkokuljetuksina Ouluun. Siellä tapahtui kotiuttaminen Heinäpään koululla. Tilanne siellä oli jokseenkin vapauttava ja ”rento”. Jostain oli saatu alkoholia tai sen korviketta. Siitä oli joillakin sitten omat henkilökohtaiset seurauksensa ja muistonsa tai muistamattomuutensa. Kotiuttamisrahaa maksettiin 1000 mk ja loppuraha myöhemmin siviilissä. Matka Oulusta Hyrynsalmelle tapahtui alkuun junalla. Paltamossa oli rakennettu tilapäinen silta saksalaisten sillan räjäyttämisen jälkeen. Hyrynsalmelle päästyään matka kotiin Raatevaaralle tapahtui kävellen. Matkaa oli yli 30 km:ä. Kotona isänsä oli Veikon veljien kanssa painamassa reenjalasta, joten uuden elämän jatkuminen alkoi siitä. Metsätyöt ja savotat kutsuivat rakentamaan omaa elämää ja sitä kautta myös Suomea.

Vuonna 1949 Veikko solmi avioliiton Elsa Mirjam Keräsen kanssa. Alkuun päästiin yhden lehmän ja savottatienestien kautta. Kotitalo Mannila siirtyi heidän omistukseen ja samalla huolehtiminen Veikon vanhemmista. Siitä alkoi kotitilan kehittäminen ja elämän edellytysten turvaaminen. Veikolle ja Mirjamille syntyi viisi lasta. Veikolle ja Mirjamille veteraanien yhteiset tapaamiset ja yhdessä olo muodostuivat myöhemmin tärkeäksi. Aivan näihin päiviin saakka Veikko on ollut mukana yhteisissä tapaamisissa ja tilaisuuksissa. Veikon kuntoa, vastuuta ja selviytymistä korostaa se, että vielä muutama vuosi sitten hän hankki itse polttopuut metsästä, huolehti talvella tien aukaisusta ja kaikesta muusta. Hän huolehti ja edelleen vaimostaan Mirjamista. Autolla ajosta hän luopui pari vuotta sitten. Kauppa-asiat kirkonkylällä hän vielä toimittaa itse, kun naapurin Pekka huolehtii kuljettamisesta.

 

Veikon muistelojen pohjalta,
Matti Kemppainen
veteraaniyhdyshenkilö, Hyrynsalmi

 

Facebooktwitterlinkedinmail

Ensisijainen sivupalkki

Veljesliiton historiaa

  • Sotainvalidit kertovat
    • Sotainvalidi Onni Niskasen uskomaton elämä etiopialaisena sankarina
    • Sotainvalidi Veikko Heikkinen 100 vuotta
    • Reino Perta: Sirpaleita kaulassa
    • Lapsena sodan johdosta vammautunut Kaisa Maasilta
    • Eino Anttila: Pieniprosenttinen sotainvalidi
    • Siviilisotainvalidi Marjatta Haggrén
    • Pentti Pöytäsaari: Sotavankina Norjassa

Footer

Sotainvalidien Veljesliitto

Postiosoite: Ratamestarinkatu 9 C, 00520 HELSINKI
Käyntiosoite: Kellosilta 4, 3. krs, 00520 HELSINKI
puh. 045 788 42733
keskus.tsto@sotainvalidit.fi

Lahjoita

·Toteutus ja ylläpito MMD Networks Oy·